Ecotrip pyöräleirin jälkifiiliksiä unohtumattomasta reissusta

Ecotripidea joka nousi RuutiBudjetista 2018 ja järjestettiin 31.7. – 4.8.2019

Äärimmäisen onnistunut pyöräleiri sai päätöksensä elokuussa, mutta appareilla on edessä vielä leiripalautteen läpikäyminen ja jotain kivaa yhteistä tekemistä keksitään myös varmasti. Leiri suuntasi kohti Turkua keskiviikkona kun 27 innokkaan komppania hyppäsi junaan. Perillä kävelimme asemalta samantien pyörävuokraamoon, jossa vaihdoimme omista laukuistamme pyörälaukkuihin, tsekkasimme pyörät, kypärät ja muun oleellisen.

Näky oli varmasti komea kun levittäydyimme tielle, kuin mikäkin karavaani. Ollessaan valmis menimme viereiseen puistoon puhumaan vielä ajoturvallisuudeesta, ja muodostimme kaksi ryhmää.

Melkoinen näky kuin 27 henkilön joukko yrittää koordinoida itsensä lähtövalmiiksi

Lopulta pääsimme matkaan kohti pientä rengastietä, edessämme olisi neljä pyöräilyntäyteistä päivää!

Turku-Taattisten tila, Merimasku noin 25 kilometriä
Taattisten tila-Seili-Nauvo (Norrgård Stugby) , noin 35 kilometriä
Nauvo-Parainen (Solliden camping) noin 35 kilometriä
Parainen-Turku (S/S Bore laivahostel) noin 25 kilometriä

Vaikka maisemat olivat upeita, ja yhteishenki oli alusta pitäen mahtava, kyllä meitä myös osaa ryydytti ja olisi ehkä voinut pyöräillä ennen leiriä enemmänkin. Siitä huolimatta me kaikki onnistuimme upeasti eikä kenenkään tarvinnut olla mikään himourheilija!

Yksi monista juomatauoista matkan varrella tienposkessa

Oli hauska kuulla kuka oli lähtenut mukaan mistäkin syystä, kaveri kertoi, joku muu suositteli, muutamat olivat törmänneet appareiden suunnittelemaan mainokseen, ja yleisesti konsepti kuulosti houkuttelevalta. Kukapa nyt ei haluaisi pyöräleirille Turun upeaan saaristoon keskellä parasta kesää! :)

Leirin aikana puhuttiin paljon omasta hyvinvoinnista, jaksamisesta ja ylipäänsä terveistä elämäntavoista. Moninainen joukkomme vallan pursusi upeita ajatuksia! Totta kai meitä kiinnostu myös odotukset leiriltä, ja joka ilta pidimme fiiliskierroksen muun ohjelman ohessa.

Porukka koossa Taattisten tilalla, uskomaton majoituspaikka

Nuorten sanomaa:

“Odotin,että leiri olisi rankka, sillä en ole pyöräillyt viime kesästä ja aina väsyin parin kilometrin päästä, mutta ei ollut yhtään vaikeeta lopussa ja jäi vain koko sieluyn iloinen olo.”

“Ei ollut välttämättä suuriakaan odotuksia, mutta kokemukset sen sijaan koettiin suurin tuntein ja pyöräily alkoi tuntumaan hyvältä, maisemat olivat kauniita, uusiin ihmisiin tutustuminen toi kavereita ja ryhmähenki leirillä oli hyvä!”

Tienvarressa taas kerran!

Olisi niin paljon leirimuistoja ja kokemuksia mitä voisimme tässä kertoa Rymättylän infernaalisista mäistä, jotka selvitimme silkalla sisulla tai kuinka yksi ohjaajistamme (Jussi I’äm looking at you) pyöräili lossiin puomin alta täyttä vauhtia ja mietimme jääkö kaverilla pää mukaan! Kaikesta menosta huolimatta kenellekään ei käynyt pahemmin, muutamia naarmuja. Ikävintä oli orastava flunssa, jotka muutamat saivat matkalla, mutta tämäkin käännettiin voitoksi ja Turussa oli jo helppo nauraa!

Parhaita leirimuistoja leiriläisten palautteesta poimittuna:

  • “Korttipeli keittiössä vikana yönä

  • Uiminen luonnossa

  • Yhdessäolo, melominen ja yhteisen ig-kirpputorin perustaminen leiriläisten kesken!

  • Upeat maisemat silloilta ja jyrkät alamäet, joita sai fiilistellä

  • Se miten muiden jaksaminen sai minutkin jaksamaan, ohjaajien asenne ja miten he olivat niin lempeitä ja kärsivällisiä. Koko leiri toivoisin voivani ottaa esille erityistilanteita mitä oli kivoja mutta oikeasti en pysty, sillä leiri oli itsessään erityis tilanne ja aivan täydellinen

  • Vaahtokarkkien paahtaminen ja saunominen

  • Istuin korkealla kalliolla ja katsoin auringon laskevan ja ensimmäisten tähtien ilmestyvän taivaalle ja tähdenlentojen kiitävän taivaan läpi

  • Keskellä metsää olevat majoituspaikat veden äärellä

  • Kalalautanen pitkän pyörämatkan jälkeen Sattmarkin ravintolassa

  • Pizza Sollidenissa ja fiilisrinki sen jälkeen sekä vika fiilisrinki, kun pari leiriläistä ja apparia sanoivat etteivät ole pitkään aikaan olleet näin onnellisia! Lämmitti kyllä!”

Pizzat olivat kyllä ansaitut, sillä kahden päivän aikana olimme polkeneet noin 65-75 kilometriä ja Sollidenissa riemu repesi kun emme alkaneetkaan tekemään ruokaa, vain kaikki saivat valita vapaavalintaisen pizzan kahdella täytteellä. Täytyy kyllä sanoa, että itse tekemämme kasvisleiriruoka oli todella hyvää, ja söimme myös aika mahtavissa ravintoloissa matkan varrella.

Matkassa oli myös kaksi tavarakärryä, joita urhollisesti pääsi polkemaan myös muut kuin ohjaajat

Leirillä tapahtui paljon itsensä ylittämistä, ja se tsemppauksen ja tuen määrä mitä kaikki antoivat toisilleen oli jotain todella kaunista. Viimeisen illan fiilisringissä oli vaikea olla pidättämättä itkua, kun kiitoksia lateli kaikille laivahostel Boren keittiössä, ja korttienpeluu taisi jatkua pitkälle yöhön…

Nuorten oivalluksia leiristä ja itsestään sekä muutoksista mitä he olivat huomanneet:

  • “Kyllä, arvostan elämää enemmän ja opin kuinka tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta. Kun väsyttää niin opin keinoja käsitellä sitä epätoksisesti purkamatta muihin. Oma aika! Opin laittamaan muita itteni edelle ja opin reiluutta kun koin sitä itekkin. Opin että on ihmisiä jotka on yhtä hulluja ja tykkää ylittää ittensä ja lähtee mukaan hulluihin asioihin ja että kaikki on mahdollista!”

  • “Olen kuin eri ihminen, olen paljon onnellisempi, suvaisevampi, kärsivällisempi ja auttavaisempi kuin edellinen minä. Siitä saan kiittää itseäni ja leiriä. Ylitin itseni jo silloin kuin päätin osallistua leirille, mutta eniten ylitin itseni silloin kun jaksoin silloinkin kun sanoin ääneen etten jaksa, jaksoin silloinkin kun sanoin hiljaa itselleni ettäen jaksa. Jaksoin ja pysyin liikkeellä millä tavalla tahansa.”

Näihin sanoihin onkin hyvä lopettaa, kiitos ihanasta leiristä ja seuraavaa odotellessa! ;) Yksi gopro video odottaisi myös editointia!

Kuvia reissun päältä:

Iso kiitos teille kaikille, eritoten meidän uskomattomille appareille ja avuliaille leiriläisille!

Terveisin,

Leirinohjaajat